Tilauspalvelu | Haku | Yhteystiedot
Tilaa Caravan-lehti

Sprite Musketeer kuntoon

Vanha vaunu kuntoon yhden talven puhdetöinä

Vanhan vaunun kunnostaminen voi olla varateenotettava vaihtoehto uuden hankkimiselle. Remontointikokemus on suotavaa ja työkaluja pitää olla. Siivoamiseen ja pienten asioiden kanssa puuhastelemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Vanhan Sprite Musketeerin vuosimallia 1975 kunnosti ja kuvasi Juhani Halmeenmäki.

Nuhruisen näköinen, kiilloton ja sammaleen peittämä vaunu ei välttämättä ole houkutteleva lomanviettopaikka. Silti se saattaa olla helppo remonttikohde, josta saa kohtuullisella työllä juuri itselleen sopivan. Minulle 70-luvun muotoilu on tyylikkäämpää kuin kasarilook, joten kevyt Sprite sopii mainiosti kesäiseksi reissukodiksi.
Sammalta ja jäkälää kasvoi etenkin saumoissa, eikä pelkkä Pinelinen tehopesukaan riittänyt irrottamaan kaikkea. Avuksi tuli karkea hyttyssieni, joka irrottaa pinttyneenkin lian naarmuttamatta.
Vaunulla on käyty joskus Napapiirillä saakka kuten muistotarra osoittaa, mutta pesu ja vahaus ovat unohtunee
Etenkin katolta kasvuston irrotus on työlästä ja vaatii kunnon tikkaita sekä hermoja. Mutta kun puhdistettu pinta vahataan, on jatkohoito helpompaa. Pelkät säännölliset pesut riittävät.
Kolhuja, himmeitä valoja ja sammalta, mutta ei silti lohdutonta, vaan työtä kaipaavaa.
Ikkunan karmien muovilistat olivat ajan saatossa murentuneet pois, jolloin etenkin kulmissa oli raot, joista pääsi sisään ainakin kylmää ilmaa.

Kahvan alta paljastunutta kasvillisuutta, joka kaipaisi puhdistuksen ennen kahvan uudelleen asennusta.
ahva kiinnitetään takaisin uusilla ruostumattomilla ruuveilla, ja mukana on tiivistemassaa, joka varmistaa sekä tiiviyden että kiinnityksen puhtaaseen pintaan.
Etuparkkivalo ennen kunnostusta: ruosteiset kontaktipinnat eivät päästä läpi sähköä, ja valaisin on ruma.
Valaisin puhdistettuna, kontaktipintojen ruosteet ja hapettumat poistettuina, maadoitus- ja kiinnitysruuvit uusiin vaihdettuina. Pohjaan on luonnollisesti laitettu tiivistysmassaa, jolla korvataan alkuperäinen murusiksi muuttunut kumitiiviste.
Takapään pahasti vääntynyt kourulista suoristui kohtalaisen hyvin pihdeillä vääntäen. Sikaflex 221 tiivistemassa auttaa uusia ruuveja pitämään listaa kiinni.

Ulkona käytin ruostumattomia ruuveja, hintaero on sen verran pieni, eikä niitä tarvitse enää vaihtaa koskaan. Etualalla kokoelma vanhoja ruuveja, jotka eivät ole pahimpia vaunusta irrotettuja. Ne pahimmat eivät edes lähteneet ehjinä irti.
Etualalla oleva takavalon lasi on käsitelty muovinhoitoaineella, ja kirkkauden huomaa etenkin lasin teksteistä, jotka eivät erotu himmeän mattapintaisesta takimmaisesta käsittelemättömästä. Taaemman lasin rikki murtuneen kulman paikkaukseksi on liimattu palanen uutta äärivalon lasia, ja kun kyse on alemmasta sisäkulmasta, ei korjaus erotu vaunussa kuin läheltä tarkastellen.


Alkuperäinen nestekaasulla toimiva pistelämmitin on kunnossa, mutta mukavuudeltaan huonohko. Niinpä lämmöstä saakin sen sijaan huolehtia 750-wattinen lämpöpuhallin, jonka teho riittää kesäiseen käyttöömme hyvin olematta silti sähkösyöppö. Keraaminen Ivalo-lämmitin on varustettu termostaatilla eikä sen ääni ole liian voimakas.

Ero vahatun takapään ja vahaamattoman osan välillä näkyy jopa painetussa kuvassa. Ei ainoastaan kiilto, vaan myös värisävy muuttuivat vahauksen ansiosta.


Takavalon maadoitus on nyt kunnossa uuden liittimen ja ruuvin ansiosta.
Vaunun valojen polttimoista iso osa jouduttiin uusimaan. Osa oli palanut, osa oli mustunut tehottomiksi ja osa meni rikki irrotettaessa.

Keulan alareunan kolhut oli joskus paikattu liimaamalla peitoksi kokolattiamattoa. Alumiinipelti ei kuitenkaan ollut puhki, joten mahdollisimman huolellisen liimajäänteiden poiston jälkeen maalasin pellin valkoiseksi. Lopputulos on siistimpi kuin ennen, joskaan ei täydellinen. Vanhan vaunun käyttökunnostuksessa onkin usein pidettävä mielessä se tosiseikka, ettei vaunusta saa enää uutta kohtuullisella vaivalla tai kuluilla, joten on tyydyttävä mahdollisimman hyviin mutta silti järkeviin ratkaisuihin.

Pestessä kannattaa huomata myös piilokohdat. Tässä kaasupullokotelon sisälle on jäänyt puhdistamaton paikka, joka erottuu nyt hyvin puhtaasta pinnasta.

Etupään istuinryhmä on sopiva kahdelle, joten se saa olla jatkossa ruokailu- ja illanistumispaikka. Sohvan verhoilu vaihdettiin vaaleampaan, jolla vaunuun saadaan lisä valoisuuden sekä avaruuden tuntua.

Pitkänomaiset loisteputkikattovalot vaihdoin tasaisemman ja laajemman valon antaviin pyöreisiin valaisimiin. Valitettavasti osa kiinnitysruuvien rei’istä jäi silti esille uuden valaisimen alta, mutta sävyero sentään tasaantuu ajan mittaan. Kytkin on ulko-oven puolella, jotta valon saa päälle jo heti vaunuun astuttaessa.
Vaaleammat verhoilukankaat tuovat vaunuun paljon valoisamman tunnelman, mutta verhojen vaihto ja sohvien napitus jäivät keväämmällä viimeisteltäviksi.

Johtoviidakkoa radion asennusreiän ja televisioantennimaston tienoilta. Luonnollisesti nämäkin johdot poistettiin turhina rumentajina, ja tarvittavat uudet johdot vedettiin piiloasennuksena tai johtokouruja pitkin.
Keittiötä vastapäätä vaunun keskellä on pystyvaatekaappi ja sen vierestä avattava pesutilakaappi.
Pesutila avattuna auki ja kuvattuna ulko-ovelta. Hampaat voi pestä kuitenkin keittiössäkin, joten tilaa tullaan jatkossa käyttämään pyyhkeiden kuivattamiseen sekä kenkä- ja vaatekaappina. Kemssaa me emme muutenkaan käytä.
Jääkaapin ovi irrotettiin ja purettiin osiin huolellista puhdistusta varten. Samalla alareunastaan ruostunut pintapelti ja kaapin ulkokehys maalattiin valkeaksi.
Uuteen valaistukseen käytettiin nykyaikaisia vähän sähköä kuluttavia ja pienikokoisina helppoasenteisia led-valaisimia. Valolista antaa mukavaa tunnelmavaloa ja spotit runsaamman valon siellä missä sitä tarvitaan. Johdotukset piilotettiin nyt siististi johtokouruihin.
Vesijärjestelmä yksinkertaisuudessaan: vasemmalla keittiön alakaappiin sopiva raikasvesikanisteri, jonka tilavuus riittää kahdelle aikuiselle useaksi päiväksi. Kanisterin päällä on hana, oikealla turhankin iso harmaavesikanisteri ja asennuksessa tarvittava letku.
Kaappivaloina voi käyttää paristokäyttöisiä pikkuvalaisimia, joita saa nykyisin monen muotoisina, ja led-versioina virrankulutuskaan ei ole ongelma.
Takapään sohvaryhmästä on nyt erotettu 120-senttinen vuodeosa, jonka lämpösolien kaltaiset verhoilulevyt rajaavat. Päissä on silti vielä kaksi istumapaikkaa, eikä vaunussa ole ahtaan tuntuista, vaikka sänkyä ei pedata päivisin sohvaksi. Pyöreä kattovalo antaa pehmeän ja tasaisemman valaistuksen, sängyn alla pilkottaa pienitehoinen Ivalo-lämpöpuhallin.
Keittiössä on aputasot avattuina riittävästi työskentelytilaa, ja vasemmanpuoleinen sopii hyvin televisiotasoksi. Katselu onnistuu niin vuoteesta kuin sohvaltakin. Puhtaanvalkoinen jääkaapin ovi tuo valoisuutta pimeimpään keskikohtaan, ja valaistuksesta huolehtii yläkaapin alla oleva led-valolista. Kaappitilaa keittiössä on melko vähän jopa kahdelle aikuiselle, mutta etupään yläkaapit ovat käden ulottuvilla.
Vesijärjestelmän asennus oli helppoa: raikasvesikanisteri alakaappiiin, hana tiskipöytään ja johtojen sekä letkun yhdistäminen.
Vaaleammat verhoilukankaat tuovat vaunuun paljon valoisamman tunnelman, mutta verhojen vaihto ja sohvien napitus jäivät keväämmällä viimeisteltäviksi.

Talvisessa kuvassa ulkoilmeen paraneminen ei erotu yhtä selkeästi kuin luonnossa. Jokunen uusi sulamisveden jättämä harmaa raitakin on jo ilmestynyt kylkiin; silmiinpistävin ero on valkoisena loistava vetoaisa.