Parempia lomakuvia
Kesä on käsillä ja kamerat laulaa. Kesällä otetaan ylivoimaisesti eniten valokuvia kun kaikki kaivavat kameransa mukaan viikonloppu- ja lomareissuille. Viime vuosina kuvausharrastus on kokenut uuden nousun kun digitaalikamerat ovat yleistyneet ja kuvaaminen on ”ilmaista”. Jos on koko talven ollut kuvaamatta lienee paikallaan palauttaa mieliin muutamia kuvaamisen perusasioita ja opetella uusia niksejä. Kaikki säännöt on tehty rikottaviksi, mutta ennen kuin alkaa niitä rikkomaan on syytä opetella perusasiat. Parhaiten oppii ja parempia kuvia saa kuvaamalla paljon ja paras kamera on sellainen joka on mukana!
Teksti ja kuvat: Antti Henttonen
 Ei aina keskelle... |
Rajaaminen
Satunnainen valokuvaaja vain tähtää ja laukaisee. Kuvan rajaaminen jää sattuman varaan. Etsimen keskellä oleva tarkennuspiste osoitetaan kuvattavan kasvoihin ja ympäristö jää toisarvoiseksi. Kukapa olisi kiinnostunut iloisen seurueen kengistä. Sen sijaan huoneen kattohan on hyvin mielenkiintoinen…
Digitaalikamerassa on optisen etsimen lisäksi takana suuri näyttö. Sillä kuvan rajaaminen ja sommittelu on helpompaa kun kuvan näkee valmiina.
 Kultainen leikkaus. |
Rajaamalla valitaan olennainen, se mitä halutaan näyttää. Kohteen asettaminen keskelle kuvaa vie huomion varmasti kohteeseen, mutta ei ole välttämättä kovin dynaaminen. Jätä tilaa liikkeen tai katseen suuntaan. Klassinen taiteilijoiden käyttämä kohdistus on ns. kultainen leikkaus, jossa pääkohteet asetetaan kuvan kolmeen osaan jakavien linjojen leikkauspisteisiin.
 Tarkennuspiste (autofokus) |
Kameran automaattitarkennuspiste on yleensä kuvan keskellä. Epäsymmetrisessä sommittelussa kamera tarkentaa taustalle, ellei tarkennusta ensin lukita. Useimmissa kameroissa laukaisinta painetaan alas vähän matkaa, jolloin kamera tarkentaa haluttuun kohteeseen. Tämän jälkeen voidaan sommitella kuva halutulla tavalla.
 Vaalea tausta. |
Valotus
Kaikissa nykypäivän kameroissa on automaattivalotus. Valotusmittari mittaa kuitenkin keskiöarvon mukaan, eikä voi tietää onko kuvassa paljon vaaleata tai tummaa. Ongelmana on ollut myös digitaalikameroiden suppea sävyala, joka ongelma tosin viime vuosina on kovaa vauhtia korjautumassa. Nämä rantaleijonat saadaan kuitenkin vielä esiin kuvanmuokkausohjelmalla.
 Vaalea tausta. |
Vaalean taustan ongelmaa voidaan korjata kuvaushetkellä ylivalottamalla. Tällöin saadaan varsinainen kohde näkyviin mutta tausta saattaa helposti ylivalottua, ammattikielellä palaa puhki. Useissa kameroissa on valotuksen lukitus eli valotus voidaan mitata varjosta ja lukita paikoilleen. Käyttöohjeet kannatta lukea!
 Tumma tausta. |
Kameralle liian kontrastinen kohde on myös kohde tummalla taustalla. Kamera pyrki jälleen valottamaan keskiarvon mukaa jolloin etualan vaalea kohde ylivalottuu. Tässä tapauksessa valotusta pitää korjata tummemmaksi. Tausta jää mustaksi mutta se vain korostaa pääkohdetta. Kamerassa voi pitää kesällä lähes aina –0.3 askeleen alivalotusta. Tummemmassa kuvassa on syvemmät värit ja se on aina vaalennettavissa. Sen sijaan puhkipalaneeseen kuvaan ei saa sävyjä takaisin.
 Lyhyt valotusaika. |  Pitkä valotusaika. |
Valotusaika
Kuvan valottumista säädetään kamerassa sulkimella ja himmentimellä, eli valotusajalla ja aukolla. Nämä toimivat keskenään suhteessa niin että yhden askeleen valotusajan muutos vastaa yhtä askelta objektiivin himmentimessä. Useissa kameroissa on automatiikka jolla voidaan säätää valotusaikaa käsin ja kamera säätää vastaavasti aukkoa. Eri valotusajoilla voidaan saada siis saman lailla valottuneita kuvia. Keväinen puro on kuvattu käyttäen suurta aukkoa (f 3.5) ja lyhyttä valotusaikaa, joka pysäyttää veden liikkeen. Kuva oikealla: Toinen kuva samasta kohteesta mutta pieni aukko (f 22) jolloin kameran valotusaika on automaattisesti pidempi ja vedessä on liike näkyvissä.
 Liike. |  |
Lyhyt valotusaika pysäyttää nopeankin liikkeen. Veneelle tuo vauhtia vain lentävä vesi. Joissain kompaktikameroissa on valmis ohjelma nopean liikkeen kuvaamiseen. Kuva oikealla: Pitkällä valotusajalla ja ohiajavan pyörän liikettä seuraamalla saadaan kuvaan vauhtia.
 Pieni aukko. |  Suuri aukko. |
Objektiivin aukko ja syväterävyys
Kun valoa on tarpeeksi kameran automatiikka pyrki himmentämään eli pienentämään objektiivin aukkoa, jolloin objektiivin piirto paranee. Tämä vaikuttaa paitsi filmille tai kennolle tulevan valon määrään myös syväterävyyteen eli kuva syvyyssuunnassa olevaan terävänä piirtyvään alueeseen. Tämä voi olla joskus häiritsevää, esimerkiksi muotokuvassa jos ei voida valita rauhallista taustaa. Kuva oikealla: Samassa tilanteessa on valittu suuri aukko pienentää syväterävyyttä ja pehmentää taustaa. Joissain kompaktikameroissa on valmis muotokuvaus ohjelma, joka tekee saman asian. Katseelle on jätetty tilaa.
 Levoton tausta vie huomion pois pääkohteesta. |
Mihin kuvaaja on keskittynyt. Ei ainakaan taustan sommitteluun. Toki tällaisia koomisia kuvia voi tehdä tarkoituksellakin mutta vahingonlaukauksilla syntyy kuvia, jotka vievät huomion pois pääkohteesta. Tämän tyyppinen tausta ei varmaakaan ole parhaimmillaan kummitytön rippikuvassa.
 Zoom. |  |  |
Kolmen kuvan sarja on otettu samasta paikasta laajakulmalla, normaalilla eli ei suurennusta sekä tele-asennolla.
Kaikissa digi-kameroissa on zoom-objektiivi. Zoom on hyvä väline kuvan rajaamiseen ja sillä saadaan talteen kauempanakin olevia kohteita. Pidemmällä zoomilla on aina kuitenkin huonompi piirtokyky ja valovoima. Tarvitaan enemmän valoa tärähtämättömään kuvaan. Optinen zoom kertoo optiikan todelliset arvot. Digitaalinen zoom on vain kameran tekemä osasuurennos. Kuvan laatu heikkenee koska digitaalikennosta käytetään vain osaa. Parempilaatuisen optisen zoomauksen voi tehdä jälkeenpäin tietokoneella.
 Tele. |  Laaja. |
Zoom-objektiivia voi rajaamisen lisäksi käyttää taustan sommitteluun. Kuva on otettu telellä, jolloin tausta rajautuu ja on epäterävämpi. Katse kohdistuu paremmin kiikaroijaan. Kuva oikealla: Sama kuva lähempää otettuna laajakulmalla. Syväterävyysalue on suurempi ja kuvaan mahtuu enemmän ympäristöä.
 Laajakulmalla on suuri syväterävyys. |  Telellä on pieni syväterävyys. |
Laajakulmassa on aina suuri syväterävyys. Kun aurinkoisella rannalla on paljon valoa saadaan pienellä aukolla syväterävyys maksimoitua. Kuva oikealla: Tele-objektiivilla on aina pienempi syväterävyys. Runsaassa valossa on voitu käyttää lyhyttä valotusaikaa joka pysäyttää liikkeen tehokkaasti.
 Salamalla lisää valoa. |  |
Aurinko laskee taustalla ja etualan henkilöt jäävät tummiksi silueteiksi etualalle. Kuva oikealla: Varovaisella salamankäytöllä voidaan etualaa valaista pilaamatta kuitenkaan täysin auringonlaskun tunnelmaa.
 Vallitsevassa valossa aidompi tunnelma. |  |
Vallitsevan valon aito tunnelma kannattaa pyrkiä säilyttämään. Hieman tärähtänyt kuvakaan ei välttämättä häiritse. Ota tukea seinästä tai ovenpielestä. Kuva oikealla: Salamalla saa latistettua tunnelman tehokkaasti. Tilannetta voi koittaa parantaa laittamalla salaman eteen vaikkapa kerroksen paperinenäliinaa. Erillisen salamalla valoa voi heijastaa katon kautta.
 |  |
Kuvia kannatta ottaa paljon. Digi-kuvat ovat ”ilmaisia”. Kuvaamalla samasta kohteesta myös yksityiskohtia saadaan matkakuvasarjoihin vaihtelua ja mielenkiintoa.
 |  |
Kuvaa myös jokapäiväisiä asioita. Pizzakin on kuitenkin aina erinäköinen ja ulkona syödyt ateriat ovat tärkeä osa lomamatkaa. Kuva oikealla: Kompaktimallisen digi-kameran kenno on melko pieni joten optiikan polttoväli on todellisuudessa hyvin lyhyt. Tästä johtuen kompakti-kameroissa on usein lyhyt tarkennusetäisyys tai jopa lähikuvausasento. Makrokuvauksella avautuukin eteesi aivan uusi maailma. Kuvassa tavallinen kihokki etelä-suomalaisen järven rannalla.
 |
Kuvakulmiin saa vaihtelua kiipeämällä korkeammalle tai laskeutumalla alas. Yläkulmasta otettu kuva tekee kohteesta alistetun tuntuisen. Lemmikistä tai lapsista saa parempia kuvia kun asettuu kuvattavan tasolle (myös henkisesti).
