Hyvin erilainen koeajo

Chateau 28A, Ford E-450 Super Duty

Teksti ja kuvat Antti Siljamäki
Koeajoaika 16.–23.6.2010
Koeajomatka n. 1 600 km
Ulkolämpötila päivällä n.+30-35 astetta, yöllä n.10-15 astetta

Miltä tuntuu aito jenkkiasuntoauto suomalaisten matkailuautojen rinnalla? Nyt se tiedetään, sillä matkasimme viikon USA:ssa vuokratulla matkailuautolla. Matkailuautoilun perusasiat ovat samat: vapaus, oma koti pyörillä ja leirintäelämä. Mutta niin moni asia on myös toisin suuressa lännessä.

Vuokrasimme auton Las Vegasin Camping Worldilta, jonka omistuspohja on lähtöisin Sveitsistä. Yhtiö ilmoitti nettisivuillaan kalustonsa olevan uutta, eli 2009-2010 mallisia. Auto oli Fordin alustalla oleva 29-jalkainen Chateau-merkkinen alkovi-malli. Pohjaratkaisu oli tämän kokoluokan yleisin: perässä parivuode keskellä, auton keskiosassa wc/suihku ja keittiö, edessä istuinryhmä pitkällä sivusohvalla ja ohjaamon yläpuolella suuri alkovi nukkumatilana.

Auto oli suomalaisen silmissä varsin suuri: pituus 9 m, leveys 2,6 cm ja korkeus 3,4 m. Alustana oli Fordin ehkä yleisin malli, E-450 paripyörillä. Tätä 5700 kg:n kokonaispainoista komeutta liikutti 6,8 litrainen V10-bensiinimoottori (305 hv) varustettuna 5-portaisella automaattivaihteistolla. Akseliväli oli 4,8 m, peräylitys peräti 2,9 metriä ja etu- ja takapyörien raideleveysero/sivu n. 25 cm. Eli melkoinen laite suomalaisin silmin. Perusvarustukseen kuului 4 kWh:n generaattori, mikroaaltouuni ja ilmastointi sekä ohjaamossa että matkustamossa. Kaasu on säiliössä kaasupullojen sijaan.

Sisällä väljää ja osin epäkäytännöllistä

Sisätilat olivat väljät, koska pituutta ja leveyttä oli reilusti. Ehkä juuri väljä sisätila ei ole pakottanut suunnittelijoita miettimään käytännöllisiä ratkaisuja, joihin me eurooppalaiset olemme tottuneet. Sisustustyyli autossa oli hyvin jenkkimäinen: tummat puuosat, kirjavat kangasmateriaalit ja istuinryhmän kohdalla kokolattiamatto. Kaappeja oli kohtuullisesti: takana vuoteen molemmin puolin pystykaapit ja laatikostot, istuinryhmän yläpuolella molemmin puolin kaapit ja wc:ssä peili- ja allaskaappi sekä avohylly.  Pienet kaapit löytyivät lisäksi ulko-oven ja jääkaapin yläpuolelta. Yhteinen piirre kaapeille oli se, että ne olivat todella korkealla auton korkeudesta johtuen.

Istuinryhmä oli auton kokoon nähden yllättävän pieni. Pöydän ääreen mahtui syömään neljä henkeä, mutta ylimääräisille astioille ei ollut juurikaan tilaa. Pöytää ei saanut jatkettua. Auton oikealla sivustalla oli pitkä sohva, jossa oli myös turvavyöt kahdelle istujalle. Sekä pöytäryhmän että pitkän sohvan sai vuoteeksi, joten autossa oli makuutilat kuudelle.

Alkovin vuode (152x203) oli riittävän kokoinen aikuisten nukuttavaksi. Autossamme televisio oli sijoitettu alkoviin vasemmalle seinälle käännettäväksi katseluasentoon istuinryhmään päin. Jos alkovi ei ole käytössä osa sen patjoista on siirrettävissä niin, että ohjaamon saa avarammaksi.

Keittiön varustukseen kuului yli 100-litrainen jääkaappi/pakastin-yhdistelmä, 3-liekkinen hella ja uuni, mikroaaltouuni ja liesituuletin. Laskutilaa ei keittiössä ollut liiemmälti, koska pesualtaat olivat suuret sekä leveydeltään että syvyydeltään.

Wc oli auton kokoon nähden varsin pieni. Wc-pytty ei ollut käännettävä ja sen huuhtelu hoidettiin jalkakytkimellä. Kaappitilaa oli kohtuullisesti. Tuuletus hoitui kattoluukkuun sijoitetun tuulettimen avulla. Suihkutila oli käytävän toisella puolella, jonka suojaksi wc:n ovi kääntyi keittiöön, kun suihkutilaa käytettiin. Tila oli hyvin eristetty ja riittävän kokoinen suuremmankin henkilön suihkussa käyntiin. Painevesi toi suihkuun riittävän paineen.

Auton peräosassa olevan saarekevuoteen erikoisuus oli sähkökäyttöinen patjan kovuuden säätö, jota ohjattiin molemmilla puolilla olevilla kaukosäätimillä. Makuuhuoneen päätyseinään oli sijoitettu lämmitys- ja ilmastointilaitteen ohjausyksikkö. Samalla seinällä oli myös vaihtoehtoinen paikka televisiolle liitäntöineen.
 
Mielenkiintoinen yksityiskohta autossa oli se, että kattoluukkuja oli vain kaksi ja ne eivät olleet avattavia eikä niissä ollut pimennysverhoa. Näiden sijaan auton katossa oli kymmenen pientä tuuletusritilää, joihin katolla ollut ilmastointilaite välitti ilmaa.

Ulkoa täytettäviä säilytystiloja oli riittävästi. Makuuhuoneen alla oli suuri (240x120x70) säilytystila kolmella luukulla. Tilan pohjassa oli vielä kolme erillistä tilavaa säilytyslokeroa kansien alla. Auton oikealla sivulla edessä oli vielä keskikokoinen säilytystila, johon mahtui hyvin neljä retkituolia. Vasemmalla sivulla oli lukollinen säilytystila kiinteälle n. 5 metrin verkkojohdolle.

Lämmityslaite toimi vain kaasulla ja sen käyntiääni oli melko suuri. Lämmintä tuli nopeasti laitteen käynnistyttyä ja se levisi näissä olosuhteissa hyvin ympäri auton.

Ajettavuudessa suuri ero

Automme edusti ajettavuudeltaan varmasti tyypillistä jenkkimatkailuautoa, joka on melko kauhea ajettava eurooppalaisiin autoihin verrattuna. Ohjaus tuntui löysältä, aivan kuin olisi ajanut entisaikojen simpukkaohjauksella olevaa autoa. Ohjauksessa oli koko ajan tunnettavissa pientä “klappia”. Paripyörät takana ja pitkä akseliväli rauhoittivat omalta osaltaan auton kallistelua. Isosta moottorista huolimatta auto oli laiska kulkija, vääntöä ei löytynyt. Toki painoa on lähes 6 tonnia. Viisiportainen automaatti vaihtoi kohtuullisen nätisti, mutta pienessäkin mäessä tai tuulessa vaihteet kelasivat edestakaisin erityisesti vakionopeussäädintä käyttäen.

Mielenkiintoisin opittava oli etupyörien ja takapyörien kulkukohtien yli 20 cm:n ero, etenkin kun taustapeilit eivät olleet laajakulmapeilejä vaan ns. “yks-yhteen”. Peilien kulmiin oli kuitenkin sijoitettu pienet laajakulmalisäpeilit, joista näki jotenkuten takapyörien kulkukohdan. Näkyvyyttä olis parantanut etuistuimen korkeussäätö, jos sellainen olisi ollut tarjolla.

Kääntösäde on suuri pitkästä akselivälistä johtuen. Tästä syystä kovin pieniin paikkoihin ei näillä autoilla kannata mennä. Asia piti huomioida myös parkkialueilla. Pitkä peränylitys (2,) toi myös oman lisänsä ahtaissa paikoissa kääntymisiin. 

Reittimme varrelle osui monta kovatuulista osuutta. Näin suureen autoon tuuli vaikuttaa helposti. Kovimmilla tuuliosuuksilla tuntui siltä, että autoa ei saanut kulkemaan metriäkään suoraan. Eikä ajamista helpottanut yhtään epätarkka ohjaus.

Leiriytymisessä tuttua ja uutta

USA:ssa suositellaan leiriytymistä vain leirintäalueilla, joita on runsaasti. Suosituimmille turistinähtävyysalueille, kuten esimerkiksi Grand Canyonin ja Bryce Canyonin -kansallispuistojen leirintäalueille varaukset täytyy tehdä etukäteen sesonkiaikana. Leirintäalueverkostoja on useita ja leirintäalueoppaita on runsaasti saatavilla. Vuokra-automme mukana tuli 1750 -sivuinen opas täynnä leirintäalueita koko mantereen alueelta. Tunnettuja leirintäalueverkostoja ovat muun muassa KOA (Kampgrounds of America, www.koa.com) ja Good Sam RV Club (www.goodsamclub.com).

Leirintäalueilla on usein erihintaisia autopaikkoja riippuen paikan sijainnista ja varustuksesta. Edullisimpiin paikkoihin (Back-in) auto pitää peruuttaa, keskihintaiset ja luksus-paikat ovat ns. läpiajettavia (Pull-thru) paikkoja, joihin pysäköinti on helpompaa erityisesti, kun kyseessä on yli 10 metriset suuret asuntoautot. Paikkojen hintaeroa lisää koon lisäksi myös niiden sijainti alueella ja paikan viherkasvusto yms. seikat. Asuntoautopaikoissa on useimmiten sähkö- ja raikasvesi- ja viemärikytkennät (Hookup). Parhaimmissa paikoissa on myös kaapeli-tv-liitäntä. Kansallispuistojen leirintäalueilla näitä valmiuksia on harvakseltaan, jolloin generaattoreita käytetään melkoisen ahkerasti.

Perusasiat leiriytymisessä tehdään kuten Euroopassa. Alueelle tultaessa mennään ensin vastaanottoon, jossa lähes ensimmäisinä asioina kysytään auton mitta. Sen jälkeen kerrotaan alueen perusasiat ja osoitetaan paikka jonne leiriydytään. Paikat ovat monilla alueilla suomalaisittain hyvin lähekkäin, joten naapurisopu on tarpeen. Monella alueella on käytössä myös yörekisteröintimahdollisuus, jolloin illalla saa tietystä paikasta mahdollisesti etukäteen varatun paikan tiedot ja täytettävät lomakkeet. Aamulla sitten hoidetaan asiat loppuun toimiston ollessa auki. Jos paikkaa ei ole varattu etukäteen samasta paikasta löytyy yleensä tieto alueen vapaista paikoista.

Auton sähköön kytkentä poikkeaa Suomesta siinä, että autoissa on kiinteä sähköjohto, joka vedetään auton sivulta olevasta luukusta ja kytketään suoraan tolppaan. Ei siis keloja. Raikasvesijärjestelmä kytketään autosta suoraan letkulla maassa olevaan kiinteään vesijohtoon. Samoin jäte- ja wc-järjestelmä kytketään kiinteään viemäriin pitkällä haitariletkulla. Näin autoon tulee sähkö ja raikasvesi koko ajan ja poismenevät jäte- ja wc-jätteet valuvat suoraan viemäriin. Hyvä systeemi, mutta muutamalla alueella tuli kuitenkin helteisessä säässä haistettua pientä viemärin tuoksua naapureiden kytkennöistä, koska käyttäjät eivät olleet huuhdelleet putkistoa riittävästi käytön jälkeen.

Julkiset tilat ovat samantyyppiset kuin Suomessa. Pienemmillä alueilla suihkut voivat olla kolikoilla toimivia. Pyykinpesumahdollisuudet ovat aina hyvin esillä. Suurilla alueilla, joissa on paljon pitkäaikaisasujia, on myös erilaisia kuntoiluvälineitä ja uima-altaita. Leirintävuorokausi päättyy yleisesti kello 11, johon on kyllä mahdollisuus saada pidennystä muutamia tunteja sopimalla asiasta vastaanotossa.

Suurimmat erot suomalaisiin autoihin

Eroja meidän kotimaisiin autoihin on paljon. Tässä merkittävimmät erot:

o    suuri koko kaikilla mittareilla (pituus, leveys, korkeus, kokonaispaino)
o    useimmiten vain ilmalämmitys tarjolla
o    kaappitilaa selvästi vähemmän auton kokoon nähden
o    slide-out-versiot yleisiä (sivuseinillä ulokkeet)
o    kaasupullojen sijaan kaasusäiliö
o    kiinteä sähkökaapeli irtojohtojen sijaan
o    raikas- ja harmaavesikytkennät ja wc:n tyhjennys
o    suuri bensiinimoottori ja automaattivaihteisto yleisin yhdistelmä
o    puoli-integroidut autot (vielä) harvinaisia
o    talviominaisuuksiin ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota
o    väljät sisätilat tärkeämmät kuin riittävät säilytystilat
o    kattoluukkuja vähemmän ja niiden toiminta erilainen
o    matkustamon ikkunat avautuvat auton kylkien suuntaisesti

Opittavaa puolin ja toisin

Auton pohjaratkaisu ja koko osoittautui hyväksi kahden pariskunnan matkailuun. Kaksin matkatessa 25-jalkainen auto riittää hyvin. Vaikka vuokrauskokemus oli ikimuistettava, tuntui hyvältä palata oman auton rattiin.

USA on mantereena matkailuautoilun äiti. Tiet ovat hyväkuntoisia, maassa on paljon hyvin varusteltuja leirintäalueita ja autot suuria ja amerikkalaisittain hyvin varusteltuja. Erityisesti leirintäalueiden siisteys, kunto ja varustelu jäivät mieleen sellaisina asioina, joiden toivoisi lisääntyvän myös Suomen yleisillä leirintäalueilla. Toisaalta Eurooppalaisilla autovalmistajilla olisi paljon hyviä ratkaisuja annettavana USA:n pienten ja keskisuurten matkailuautomallien valmistajille. 

Auton vuokraamiseen liittyvistä yksityiskohdista USA:ssa lisää Caravan-lehdessä 5/2010. Myös tämä juttu vähän lyhennettynä kuvineen Caravan-lehdessä 5/2010.