Vuokra-autolla Euroopassa

Vaikka ”matkakodin” omistus ei meille kaikille ole mahdollista, se on hienoa, että sellaisen voi vuokrata. Täten voi toteuttaa sitä karavaanarin kutsua, jonka kevät aurinko tuo matkalle haluavan mieleen.

Teksti: Janne Salonen SFC 109464

Edellisellä reissulla, pari vuotta sitten, olimme ihastuneet Ranskan Normandian alueeseen ja sinne oli päästävä uudelleen. Edellisellä matkalla oli nähty joukko oivia leirintäalueita ja ”tie perille” olisi tuttu. Nyt lisäapuna suunnistuksessa olisi vielä navigaattori. Vaikkakin edellisestä matkasta oli vierähtänyt jo toista vuotta, tuntui ensimmäinen 800 km ajo Ruotsin kautta vaivattomammalta, kuin ajo Espoosta Turkuun.

Puttgarden camping, 26.04.2008

Huhtikuun lopulla Kapellskärin satamassa aamu valkeni aurinkoisena ja keväisen lämpimänä, suuntautui vuokravaanarin keula kohti etelää. Kevääseen puhkeavan Ruotsin kautta ajaessamme, katselemme maisemia sekä luonnon heräämistä kesään. Ajo Helsingborgiin saa kevään kehittymisen näkymään nopeutettuna. Etelään päin ajaessamme ilmakin muuttui paremmaksi vuokravaanarin kulkea. Liikenne on väljää. Välistä tuntuu, ettei muita matkaajia ole liikkeellä, vaikka ajamme yhtä pohjoismaiden vilkkaimmin liikennöityä rekkaväylää. Helsingborgia lähestyessämme käy autoliikenne vilkkaammaksi. Olemme tottuneet kulkemaan Ruotsista - Tanskaan nimenomaan lautalla Helsingborgista - Helsingöriin, niinpä löydämme itsemme tutusti ja turvallisesti Scandlinesin jonosta.

Viimeksi, kun Tanskassa ajoimme, hidastivat tuolloin matkaamme heti Kööpenhaminan jälkeen olleet varsin suuret tietyöt. Eipä ollut muutosta kovin paljon lähes kahdessa vuodessa saatu aikaan. Liikennettä oli paljon mutta se oli kuitenkin pääosin sujuvaa.
Ennen Køge kaupunkia jonka jälkeen E20-tie lähtee kohti Ison-Beltin siltaa ja E4-tie haarautuu etelään kohti Rødby satamaa, liikenne tyssäsi lähes kokonaan. Aikamme ruuhkassa istuttuamme alkoivat jonot liikkua. Liikenneonnettomuus oli viivästyksen syynä. Osallisena oli useampia autoja. Mikähän siinä on, että helposti onnettomuuspaikoilla aletaan katseella onnettomuuden jälkitilannetta, sen sijaan, että keskityttäisiin onnettomuuspaikan turvalliseen ohittamiseen. Oltiin sitten Tanskassa tai Suomessa ihmettelijöitä täälläkin riitti.

Ruuhkan ohitettuamme saimmekin sitten ajella väljästi kohti satamaa ja Saksaan vievää lauttaa. Edellinen lautta oli juuri ehtinyt lähteä, joten edessä oli n. 40 min odotus seuraavaan. Kyytiin päästiin ongelmitta ja Saksan puolella odotti jo viimereissusta tutuksi tullut leirintäalue Puttgarden camping.

Täällä, jos missä olemme tavanneet mielenkiintoista porukkaa. Alue on ilmeisesti edelleen varsinkin Norjaan kalastamaan suuntaavien saksalaisten kerääntymisalue. Jo kaksi vuotta sitten meitä ”kosiskeltiin” lähtemään Norjan reissulle. Eikä nytkään saatu autoa kunnolla parkkiin, kun ensimmäiset norjanmatkaajat jo kyselivät kuulumisiamme. Leirintäalue sijaitseekin aivan sataman läheisyydessä ja sataman äänet kantautuvat selvästi melu- ja rantavallien yli, on paikka kuitenkin muutoin hyvin rauhallinen. Sopii täydellisesti yhden yön turvalliseen yöpymiseen.

Hollantiin

Aamu pääsi hieman venähtämään, tarkoitus oli jatkaa matkaa heti aamusta, mutta uni voitti. Vasta hieman ennen puoltapäivää jatkettiin matkaa. Tietyöt Puttgardenista kohti Lübeckiä olivat välistä varsin mittavia. Sunnuntaista huolimatta liikenne on varsin vilkasta ja Hamburgin ohitusta jo jonotetaan. Etelämmäksi matkatessamme maisematkin alkavat näyttää yhä kesäisemmältä. Saksan ruuhkista käännämme auton kohti Hollantia ja siellä pientä Garderen kylää ja Camping Hertshoonin leirintäaluetta. Alue ja sen palvelut ovat muutoin hienot ja kaikin puolin kunnossa, mutta kuten jo edellisellä kerralla ei luottokorttivelotus toimi vieläkään, vaikka ovessa on logot ja teoriassa kaikki pitäisi olla kunnossa. Onneksi kylän automaatti pelaa moitteettomasti ja asiat järjestyvät. Parin päivän lepo on nyt sateiseksi ilmaksi muuttuneessa Hollannissa paikallaan.

Seuraamme illanaikana paikallisten leirielämää ja havaitsemme alueen hiljalleen täyttyvän. Alue on lapsiperheiden ja kausipaikkalaisten suosiossa. Keskieurooppalaiseen tyyliin vaunujen ympäristöjä on laitettu kesämökki asumiseksi. Kaikesta näkyy, ettei vaunuja ole tarkoitus ennen syksyä (jos silloinkaan) siirtää alueelta. Saamme myös kuulla, että hollantilaislapset viettävät parhaillaan kevätlomaa ja monet perheet (vanhemmat) ovat varanneet omia lomiaan samaan aikaan. Osa tosin selvästikin lähtee alueelta aamuisin töihin (vie lapset päivähoitoon, tai lapset jäävät naapurivaunun mummon tai vaarin valvontaan) ja palaavat illalla vaunulleen.

Koko Hollanti kastuu jatkuvamman sateen ansiosta, mutta toisaalta lepopäivä tulee tarpeeseen. Päivä menee pääosin syödessä, nukkuessa ja sadetta kuunnellessa.

Militaire Luchtvaart Museum

Tiistai aamu koittaa jo hieman kuivempana. On aika jatkaa matkaa. Garderen kylä on todella viehättävä ja ihmiset ovat täällä avuliaita ja uteliaita, mutta ystävällisiä.
Koska historia kiinnostaa perhettämme (erityisesti ilmailu- ja sotahistoria sekä tekniikanhistoria yleensä) ensimmäinen tutustumiskohteemme Hollannin Ilmavoimienmuseo lähellä Soesterberg kaupunkia. Täälläkin huomaa kuinka lomaviikko on saanut lapset vanhempineen ja isovanhempineen liikkeelle. Museon halleja ja koneita tutkiessa pyörähtää useampi tunti. Harmi, ettei ole tullut aikoinaan opeteltua hollannin kieltä, sillä paikallisten ilmavoimien lentäjät kertovat työstään hollantilaislapsille ja muille asiasta kiinnostuneille. Mikäli tuolla suunnalla liikutte ja olette kiinnostuneet historiasta, tekniikasta ja lentokoneista on Militaire Luchtvaart Museum todella käymisen arvoinen paikka.

Maantie kuitenkin odottaa ja on aika jättää Hollanti hiljalleen taakse ja suunnata kohti Belgiaa. Ajo Hollannista Belgiaan on kuin ajaisi Helsingistä Tampereelle.
Nopeasti tulee Brysselin kehätie vastaan ja on aika kurvata kohti Grimbergenin esikaupunkialuetta ja siellä olevaa Camping Grimbergen leirintäaluetta.

Astuessani Info-mökkiin muistaa alueen isäntä minut vaikka olemme käyneet täällä vain kerran aikaisemmin ja siitäkin on siis jo kaksi vuotta aikaa. Isäntä toivottaa lämpimästi tervetulleeksi suomalaiset matkaajat. Hän esittelee kahden vuoden aikana tulleet vähäiset muutokset ja juttelemme niitä näitä (jalkapallo on täällä keskusteluissa päällimmäisenä) ja vesisadekuurojen saattelemana rauhoitumme yönviettoon.

Le Havre

Olemme seuranneet, lähinnä lehtien säätiedotteiden pohjalta, Euroopan sään kehittymistä. Meillä ei ole matkassa Tv:tä tai Internet yhteyksiä, mutta hyvin lehdistäkin säärintamat selviää ja toisaalta paikallisten kanssa saa jutun aihetta, kun kyselee millaista säätä on luvassa.

Normandian rannikko on viimeviikkoina ja päivinä, saanut osakseen tavallista enemmän sadetta. Koska sinne pääsy, on tavoitteemme, lähdemme kuitenkin ajamaan Belgiasta, sadekuurojen saattelemana, kohti Houlgaten kylää Normandian rannikon pohjoisosassa. Ajo läpi Belgian ja Ranskan pohjoisosien sujuu rauhallisesti. Välillä liikennettä on paljon ja tietullit tuovat oman ohjelmansa matkaan. Ajoreittimme suuntautuu Normandian rannikkoa kohti tällä kertaa Le Havren satamakaupungin kautta. Navigaattori ohjeistaa liittymät rauhallisesti. Ohittaessamme Le Havren kaupunkia ajamme merenlahden ylittäville silloille, jollaisia ei olisi uskonut olevan olemassakaan. Korkeuserot näille silloilla ovat huimat ja ne nousevat lähes pystyyn rannasta. Ympärille ei juuri pidä vilkuilla. Katse eteenpäin oma kaista ajaen eikä jäädä turhia hidastelemaan. Huh, oli mahtavat sillat.

Lähellä Houlgaten kylää irtaudumme ohjeistuksen mukaan moottoritieltä. Navigaattori ohjaa määrätietoisesti eteenpäin. Huolestuttavaa vain on, että olemme syöttäneet väärän asetuksen ja navigaattori vie meitä lyhintä tietä. Tie alla kapenee, välillä mennään ylös ja välillä rinnettä alas. Talojen ja pihojen välistä, kunnes tie taas levenee. Lopulta rautatie tulee vastaan ja sen ylityksen jälkeen tuttu leirintäalueen portti onkin edessä. Edellisellä kerralla tulimme kylän puolelta, nyt kiersimme kylän pikkuteitä pitkin.
Päivän ajokilometreiksi kertyy 900 km ja saavumme Camping Houlgateen aivan vastaanoton aukioloajan loppuvaiheilla. Leiripaikka näyttää olevan täynnä. Maapohja on sateiden jäljiltä pehmeä ja yöpymispaikka joka meille näytetään ei ole kovapohjainen, vaan hiekkainen, ajoväylänpää. Laitamme kuitenkin auton määritetylle paikalle.

Maaperän kantavuus alkaa kuitenkin heti huolestuttamaan, sillä automme painaa lähes 3500 kg. Tuntuu kuin auto vajoaisi ja kallistuisi hiljalleen rinteisellä, pehmeällä hiekka pohjalla. Korjaamme auton paikkaa välillä, muuttelemme kiiloja renkaiden alla. Mutta (lopuksi varmasti oikea) päätös illan aikana on tehtävä, tähän ei jäädä. Maapohja on huolestuttavan pehmeää viikkojen sateen jälkeen. Yritän kysyä toista paikkaa, mutta sitä meille ei myönnetä. Niinpä edessä on auton ajaminen portin ulkopuolelle ja yön viettäminen asfalttipohjaisella parkkipaikalla, joka kantaa automme painon hyvin.

Omistajaa pysäköintimme aidan ulkopuolella ei miellytä ja saamme muutamaan otteeseen selittää asian, mutta ilmeisesti he sitten toteavat kuin gallialaiset aikanaan että ”hulluja nuo Suomalaiset” ja jättävät meidät rauhaan. Ilta pimenee ja rauha pieneen kylään laskeutuu.

Normandia

Yö menee mukavasti kaasulämmityksen ja akkuvalojen kanssa. Aamulla heräämme lintujen lauluun. Vastaanoton auettua maksamme itsemme ulos ja niin yö portin ulkopuolella on vain yksi muisto lisää matkan päiväkirjaan.

Vappupäivä valkenee aurinkoisena ja lämpimänä ja suuntaammekin heti kulkumme kohti pientä Port-en-Bessin kylää sekä erityisesti Normandian yhtä kuuluisinpaa nähtävyyttä Amerikkalaisten sotilaiden hautausmaata. Aivan kovin helposti ei navigointi suju, vaan olemme aluksi eksyä pienen kylän kujiin ison auton kanssa. Päädymmekin lopulta kiertämään kylän samaa reittiä kun tulimme. Kahdessa vuodessa on pienen kylän kadut kaventuneet ja ajojärjestelyt muuttuneet.

Kun Normandian rannikon teitä ajelee, näkee selvästi kuinka tämä seutu elää 60 vuoden takaisista tapahtumista. Risteyksissä on panssarivaunuja, rynnäkkötykkejä ja muuta kalustoa jalustoille esiin nostettuina. Joka puolella on mainoksia museoista, nähtävyyksistä tai muista vastaavista paikoista. Mutta kaikkialla on kuitenkin siistiä ja loppuun saakka ajateltua. On kukkaistutuksia ja muutenkin kaikki paikat järjestyksessä.

Saavuttuamme Amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalle, koemme auton suhteen pienen teknisen takaiskun. Asuintilan oven alla oleva rappunen ei halua tulla ulos. Jotain on rattaiden välissä (kiviä). Tästä huolimatta lähdemme kävelemään kohti hautausmaanporttia.

Esittelytauluissa kerrotaan yksityiskohtaisesti kuinka alue on 60 vuotta sitten rakennettu lahjoitusmaalle. Aluetta ylläpidetään muistomerkkinä. Informaatiokeskuksen näyttely on maksullinen, mutta itse hautausmaa-alueelle saa vapaasti mennä kävelemään. Tosin vain merkittyjä polkuja pitkin. Sade on pehmentänyt täälläkin nurmikot. Niille ei saa astua.

Tähän väliin on syytä mainita, että kun informaatiokeskukselta ensin kävellään kohti aivan rantaviivan pengertä ja kun sieltä korkealta katselee, voi vain ihailla avautuvaa maisemaa. Samalla voi ajatella, että täältä saivat alkunsa tapahtumat, jotka johtivat nykyisen Euroopan kehitykseen. Aurinko lämmittää, linnut laulavat ja yllättävän paljon ihmisiä on kävelemässä ja viettämässä aikaa perheineen hautausmaalla.

Kun rinteeltä noustaan tasangolle, jolla itse hautausmaa sijaitsee, sybristen ja pienten mäntyjen ympäröimänä, on silmiin kantautuva näkymä mykistävä. Tuhansien ristien viivasuorat rivit kertovat siitä uhrauksesta joka vapaan Euroopan vuoksi täällä yli 60 vuotta sitten annettiin. On jotenkin käsittämätöntä katsella informaatiotauluista avonaisia hauta kaivantojen kuvia ja todeta että lähes jokaisen (pois lukien mereen laivojen mukana hukkuneiden tyhjät haudat) graniittisen ristin alla lepää yli 9300 sankarivainaja.

Alueella on kaksi suurempaa rakennusta tai oikeammin muistomerkkiä. Alueen sisääntuloportin puoleisessa päässä on massiivinen valkograniittinen pyhäkkö ja muistomerkki. Sen seinille on kaiverrettu ja piirretty mm. karttoja taisteluiden kehittymisestä ja kadonneiden nimistä. Muistomerkin etualalla on näyttävä vesiallas ”reflective pool”. Toisessa päässä aluetta on pienikappeli, jonka kattoa koristaa upea maalaus enkeleineen. Muistokappelin kellot soivat tunnin välein, surun ja muistojen kunniaksi.

Kolme – neljä tuntia hujahtaa aikaa lähes huomaamatta. On kuitenkin aika palata autolle ja aloittaa suunnitelman teko tästä eteenpäin. Välipalan jälkeen aloitamme karttojen tutkimisen ja mietimme mitä seuraavaksi tehdään. Olen puhelinyhteydessä Belgiaan, mutta heillä on leirialue täynnä, joten yöpaikka on löydettävä Normandian alueelta. Kuin sattumalta osuu kartalta katse Bayeuxin kaupunkiin. Arvelemme, että sieltä varmaan löytyy leirintäalue tai että jos ei muuta niin jonkinlainen asfaltoitu parkkipaikka jolla ”vuokravaanari” voi yhden yön turvallisesti viettää.

Bayeuxin kaupungin kehätieltä alkavatkin opasteet leirintäalueelle. Niitä on helppo seurata ja kohta oikealle havaitsemmekin vaunuja mukavan näköisesti riveissä orapihlaja aidan takana. Leirintä alueen info on kuitenkin kiinni, mutta aikanaan vastaanoton ovikelloa paineltuani ja ympärille katseltua paikan ylläpitäjä saapuu. Olemme havainnet, että täällä jokaiselle ajoneuvolle ja vaunulle on tarjolla asfaltoitu kova pohja. Saamme mukavan paikan ja muutaman vekslauksen jälkeen automme on tukevasti kiilojen päällä. Kävelemme aluetta ympäri ja tutustumme infosta saamiimme esitteisiin. Illan aikana teemme päätöksen täältä ei pariin päivään lähdetä minnekään. Vielä saman iltana ilmoitan infossa, että yhden yön sijasta olemmekin ainakin kaksi.

Bayeux

Seuraavana päivänä lähdemme jalkaisin tutustumaan kaupunkiin . Vanhaa kaupunkia ympäröi kasvava kaupunki. Yhden yön vierailu muuttuukin lopulta koko viikon (6 yötä) vierailuksi. Vain yhtenä päivänä emme mene kaupungille, sen päivän vietämme viereisessä ostoskeskuksessa. Bayeuxin pikkukaupunki huokuu historiaa aina vuodesta 924 alkaen.

Kaupungin yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on katedraali, jonka rakentaminen on aloitettu jo vuonna 1070. Nykyiseen ulkoasunsa katedraali saavutti 1400 – 1500 lukujen vaihteessa ja vanhan keskustan vanhimmat asuintalot ovat 1600 luvun lopulta. Kesäkuun 6 päivänä 1944 Bayeux oli ensimmäinen vapautettu kaupunki, ja se säästyi ilman merkittäviä vaurioita koko maihinnoususta ja sen taisteluista. Bayeuxin kylästä tuli liittoutuneiden maihinnousun komentopaikka ja toiminnan sydän. Jo kesäkuun 14 päivänä 1944 kylässä vieraili Kenraali de Gaulle.

Nähtävää tässä pienessä kaupungissa riittää, varsinkin mikäli on kiinnostunut historiasta, taiteesta tai hyvästä ruuasta. Päällimmäisenä kaikessa näkyy vuoden 1944 tapahtumat mutta kun vierailee esim. kirkoissa tai rohkeasti talojen pihoilla tai katedraalissa pääsee aistimaan historiaa jopa tuhannen vuoden taakse. Bayeuxin kylällä on merkittävä historiallinen arvonsa. Kuitenkin kaupunki pyrkii olemaan nykyaikainen ja moderni. Matkalaisten on helppo liikkua, kun kävellen pääsee näkemään nähtävyyksiä ja asioimaan. Tunnissa kävelee leirintäalueelta vanhan kaupungin läpi Englantilaisten sotilaiden hautausmaalle ja Normandian taistelujen museolle. Matkalla voi ihastella niin kylän läpi virtaavan joen koskia, suvantoja tai uusmodernia 2000 luvun rantarakentamista kuin 1600 luvun perinnemaisemaa.

Kylän keskustassa ei liiku julkista liikennettä ja pysäköintiä on rajoitettu. Turisti bussit ohjataan pysäköimään kylän ulkopuolelle kehätien varteen. Ihmiset ovat kuitenkin äärimmäisen ystävällisiä, tottuneita turistien omituisiin kysymyksiin sekä muutoinkin avoimia. Asioipa sitten postissa, rautakaupassa tai ruokamarketissa, saa turisti neuvoja miten toimia. Ja mikäli yhteistä puhuttua kieltä ei löydy ymmärretään elekieltä.

Bryssel

Levänneinä ja matkamme tähän astiseen osaan tyytyväisenä jätämme Bayeuxin kaupungin taaksemme ja” vuokrakaravaanari” lähtee kohti Brysseliä ja Grimbergenin leirintä aluetta. Aurinko, joka alkoi paistamaan Bayeuxissa, jatkaa pilvettömältä taivaalta ja ilma lämpenee jo helteeksi.

Grimbergenin leirintä alueelta käsin tutustumme Brysselin nähtävyyksiin. Aivan leirintäalueen kohdalta kulkee bussilinja aivan keskustan tuntumaan. Tämä yhdensuuntainen lippu maksaa vain 1,5 euroa suuntaansa. Tässä olisi esimerkkiä myös meille suomeen. Lipunhinnat kun ovat tällä tasolla myös käyttäjiä riittää. Tutustumme myös Brysselin metroon ja toteamme että liikkuminen on helppoa, kun vaan tietää minne on menossa. Opasteet ovat selkeät ja turisti saa hyvää palvelua.

Brysselin vierailun ensimmäisenä päivän löydämme tiemme viehättävään katu-ravintolaan. Ravintolan ystävällinen tarjoilija saa aikaan sen että syömme siellä lounaan seuraavanakin päivänä. Ruoka on hyvää ja mikä hienointa myös edullista. Lounasaikaan katukuva täyttyy ihmisistä. Osa tosin hakee eväät mukaan ja syö penkillä puiston varjossa

Brysselissä on paljon historiallista nähtävää. On kirkkoja, kuninkaanlinnaa ja muita vanhoja rakennuksia. Meidän tiemme vei toisena kaupunkipäivänä Brysselin automuseoon joka sijaitsee keskustan ulkopuolella, mutta kuitenkin metroreitin varrella. Aikoinaan 1600 ja 1700 luvulla mm. armeijan hevosmaneesina toiminut rakennuskompleksi pitää sisällään tänä päivänä mm. Belgian sotilashistoriallisen museon. Aikaisempina Brysselin vierailun kertoina olemme tutustuneet tähän sotamuseoon jossa on erittäin monipuolinen ja runsas näyttely Belgian armeijan historiasta. Kalustoa on haarniskoista panssareihin ja laivoista lentokoneisiin. Mikä hienointa osa näistä ajoneuvoista on käyntikuntoisia ja liikkuvat omin voimin alkuperäisellä tekniikalla.

Nyt emme kuitenkaan tutustu näihin vaan pihan toisella puolella olevaan AUTOWORLD- automuseoon.

Täältä löytyy mm. Ford TT vuodelta 1924. Ainakaan me, emme ole vanhempaa asuntoautoa nähneet. Muutoin autoja riittää aina 1890 luvun lopusta aivan tämän päivän tekniikkaan. Autojen lisäksi on näytteillä runsaasti erilaista autoiluun liittyvää huolto, korjaus yms. välineistöä. Kaiken kaikkiaan autoja on näytteillä lähes 200 kpl.

Olo Grimbergenissä ja Brysselissä venähtää viikon mittaiseksi. Palvelut tällä leirintäalueella ovat ensiluokkaiset. Isäntäväki on ystävällistä ja auttavaista. Kun menette Grimbergeniin, huomioikaa kuitenkin, että siellä maksuksi kelpaa vain käteinen.

Ötököitä

Paluumatkalla pohjoiseen päätämme ajaa Hollannin patovallin kautta. Ajomatkana tämä Brysselistä pohjoiseen suuntautuva reitti ei ole ihmeellinen. Moottoritietä moottoritien perään. Yhdessä kohtaa huomamme kuitenkin, että nyt on jotain erikoista edessä. Moottoritie alittaa kanavan, samanaikaisesti kanavassa lipui purjevene valkoisin purjein. Tämä on jotain joka saa meidät ihailemaan hollantilaisten kykyä rakentaa maataan ja tieverkostoaan.

Patovallin pysäköintialueelle saavuttuamme kävelemme kohti moottoritien ylittävää kävelysiltaa. Ihmettelemme kun ilmassa ”pörrää” omituisia mustia hyttystä selvästi suurempia ötököitä. Ne liimautuvat vaatteisiin ja tuntuvat haluan sisään korvista ja sieraimista. Varsinkin Atlantin puoleisella puolella ne iskevät kimppuun kuin paikalliset mäkäräiset. Muutama valokuva tulee otettu todisteeksi paikan päällä olosta, mutta pakko sieltä oli pois lähteä. Autoon päästyämme meistä tuntuu kuin koko ilma olisi niitä täynnä. Ajaessamme patovallia takaisin mantereelle ”ötököitä” kuolee tuulilasiin tasaisella tahdilla. Mantereenpuolella emme näitä havainneet. Mitä lie olleet, mutta mukavan hetken onnistuivat kuitenkin pilaamaan.

Koska ajopäivämme on vasta puolipäivässä, lähdemme ajamaan kohti Saksaa ja Tanskaa. Iltapäivällä ohitamme jo Hampurin kaupungin. Edellisellä kerralla kaksi vuotta sitten mentiin Reinin ali tunnelista. Nyt edessä on sama tunneli toiseen suuntaan. Hampurin jälkeen teemme päätöksen, että jatkamme ajaen Tanskaan Ison - Beltin -sillan kautta. Myöhään illalla katselemme yöpaikaksi sopivaa levähdysaluetta. Päädymme kuitenkin ajamaan aina yö klo 02:00 ennen kuin löydämme itsemme Ison-Beltin -sillan jälkeen olevalta huoltoaseman yhteydessä olevalta tauko- ja levähdyspaikalta. Täytyy tosin mainita, että yöllä silloista ajaminen on todella hienoa. On valoja ja laivat salmissa näyttävät hienoilta.

Gustavsvik Camping

Aamu valkenee aurinkoisena mutta kylmänä. On vaikea uskoa että edellisen päivän helle on muuttunut reiluun 10 lämpöasteeseen. Syömme kuitenkin aamiaisen huoltoaseman ravintolassa. Palvelu on jälleen loistavaa, paikat ovat puhtaat ja aamiainen on runsas. Matkalla kun ollaan pitää uskaltaa välillä myös maistella paikallisia ruokia.

Aamun aikana Tanska jää taakse. Ylitämme Tanskan ja Ruotsin välisen salmen lautalla Helsingöristä - Helsingborgiin. Ajamme Göteborgiin ja vietämme yön Liseberg Campingissä. Seuraavana päivänä ajamme Örebrohon Gustavsvik Campingiin. Täällä pidämme välillä sadetta, välillä nautimme auringon paisteesta. Katselemme matkan aikana otettuja valokuvia ja keskustelemme matkalla sattuneista tapahtumista.

Automme keula kääntyy lopulta kohti Kappelskärin satamaa ja paluu kotiin alkaa.

"Vuokravaanari" alkaa jo suunnitella seuraavaa matkaa, sillä matkamme sujui hyvin ja hyvät muistot ovat mielessä.

Oheisten linkkien kautta löytyy lisätietoja nähtävyyksistä matkan varrelta:

U.S.A memorial: www.wwllmemorial.com
Normandian nähtävyyksiä
Bayeux matkailutoimisto: www.bayeux-bessin-tourism.com
Royal Museum of the Forces and Military History, Brysseli: www.klm-mra.be
Militaire Luchtvaart museum (Hollannin Ilmavoimien museo): www.luchtmacht.nl
Autoworld, Bryssel: www.autoworld.be