Vaunulomalla Virossa kesällä 2010

Aloitamme matkasuunnittelut jo kevättalvella. Tietenkin silloin tulevat mieleen, minkälaiset olivat edelliset matkat ja niiden plussa- ja miinuspaikat. Miinuspaikkoihin EI mennä uudelleen!

Pikseke Haapsalussa.

Meidän perheeseemme kuuluvat yhdistelmän ”kapteeni”, hänen vaimonsa ja kolme koiraa, westiet (valkoiset länsiylämaanterrierit) Nåta, Årni ja Krille. Meillä on matkailuvaunu. Sillä olemme muun muassa kiertäneet Skandinaviaa ja sitten viime kesänä Virossa.

Meitä oli varoitettu, että Virossa voi olla mörköjä ja rosvoja, mutta menimme sinne iloisin mielin. Uudet seikkailut olivat tulossa. Emme nähneet mörköjä eikä meitä ryöstetty. Päinvastoin – viihdyimme suuresti!

Esnan Keidas

Matkaan

Eckerö Linen aamulaivalla sopii hyvin lähteä, koska silloin ollaan Tallinnassa keskellä päivää. On hyvä saapumisaika leiriytymistä varten. Viihdyimme ystäviemme nurmikolla Tallinnassa pari päivää ja nautimme heidän vieraanvaraisuudestaan.

Seuraava kohteemme oli Haapsalu, jossa jonkinlaisen tapahtuman takia vaunupaikat olivat melko vähissä. Saimme kuitenkin hyvän, meille varatun paikan Pikseke-nimisestä caravan-paikasta lähellä Haapsalua. Sen isäntä on Markku Lehtonen.

Viihdyimme siellä neljä päivää ja kävimme ”nuuskimassa” lähettyvillä olevia paikkoja. Ystävällinen henki ja siistit paikat! Yhtenä päivänä jätimme vaunun ja lähdimme tapaamaan ystäviä, jotka ovat hankkineet ihanan tilan kauniilta Saarenmaalta. Ajoimme myöskin katsomassa saarta ja minä totesin, että sinne tahdon mennä uudelleen.

Haapsalun jälkeen oli sisämaa vuorossa. Ajoimme kohti Esnaa, joka sijaitsee lähellä Paiden kaupunkia. Löysimme Esnan Keidas-nimisen karavaanipaikan hyvin. Ihastuimme paikkaan ja varsinkin sen isäntäväkeen, Lea ja Jaakko Honkaseen. He ovat suomalainen pariskunta joka on hankkinut vanhan, suuren talon. Se on ollut rautatieläisten vanha maja. Nyt se on rempattu uuteen malliin. Nykyään siinä pidetään peti ja puuro eli bed and breakfast -tyyppistä majoitusta karavaanipaikan lisäksi. Paikka on siisti, kaunis ja viihtyisä. Siellä on hyvä sauna ja suuri ruohokenttä vaunuille ja lisäksi grillikatos kentän laidalla. Olimme siellä kolme päivää katsomassa ympäristöä.

Sirjen puutarhassa.

Viroa ristiin rastiin

Sieltä ajoimme takaisin länttä kohti ja kohteemme oli Pärnu. Kun tulimme perille, kohtasimme ensimmäisen negatiivisen yllätyksen. Olimme varanneet paikan sellaisesta karavaanipaikasta, jossa oli alkamassa kolmen päivän rockkonsertti. Sieltä järjestettiin meille toinen paikka. Saimme hienon paikan Sirje-rouvan puutarhasta. Nautimme siitä suuresti.

Karaski on paikka Kaakkois-Virossa. Se oli meidän seuraava kohde. Myös siellä meidät otettiin vastaan hyvin ystävällisesti. Vanha koulu on hienosti kunnostettu siistiksi ”ryhmähotelliksi”. Karavaanareille on varattu hienosti leikattu nurmikko puiden ympäröimänä joen rannalla. Alue on kaunis ja siellä on grillikatos keskellä. Kun saavuimme sinne, siellä ei ollut ketään, mutta seuraavana päivänä – lähtömme jälkeen – sinne odotettiin 40 vaunua Hollannista. Kun menin kauppaan, siellä puhuttiin pelkkää venäjää, mutta silti pärjäsimme hyvin. Karavaanipaikan omistajat puhuivat sekä suomea että englantia.

Ajoimme kohti pohjoista Peipsijärven rantaa pitkin. Siellä näimme kaatuneita puita, joita oltiin juuri korjaamassa pois tieltä. Kova myrsky, joka oli tehnyt tuhojaan Suomessakin, oli kaatanut melkein kaikki puut noin 20 km:n matkalta. Tuntui pahalta nähdä.

Ajoimme matkalla pohjoiseen vanhan kauniin Tarton kaupungin läpi. Ajoimme jossakin paikassa harhaan ja siitä muodostui kaupungin ympäriajo matkailuvaunu auton perässä. Se olikin melko jännittävää. Kaunis se on, se vanha kaupunki!

Saavuimme illalla Võsuun, Eesti Karavaanin paikkaan. Tämä on paikka, jonne emme mene uudelleen, jos ei ole pakko.

Ymmärrämme hyvin, että haikara on Viron kansallislintu. Haikaroiden pesiä näkyy joka puolella ja näimme monessa paikassa poikasiakin. Virossa valuutta muuttui vuoden vaihteessa euroksi. Lomaelämäämme tänä vuonna se helpottaa, kun ei tarvitse laskea kruunuja euroina.

Joku oli kertonut, että Virossa on huonot tiet. Jos unohtaa tietyöt, joita siellä on, tiet ovat muuten meidän mielestämme hyvät. Olimme juuri ajaneet Suomen kauniissa Karjalassa ja Savossa, ja sanoisin, että siellä kohtasimme huonompia teitä kuin Virossa.

Karaskikeskuksessa.

Haikaranpesiä näkyi joka puolella.

Koirat turvallisesti mukana

Kun matkustamme vaunulla, pakkaamme mukaan koottavan aitauksen koirillemme. Se on tehty kompostiverkoista ja hyvin helppo pystyttää. Pystytys kestää vain pari minuuttia. On turvallista pitää koirat siinä, kun järjestämme leiriytymistä.

Muuten, kun matkustaa Virossa koirien kanssa, täytyy niille olla passit, joista käy ilmi, että niillä on rokotukset kunnossa eli eivät saa olla kahta vuotta vanhempia. Uusi juttu on, että 1.4.2011 jälkeen koirille täytyy antaa Dronsit-matolääke echinoccosia vastaan Viron puolella ennen paluuta Suomeen. Siis, on pakko käydä virolaisella eläinlääkärillä saamassa se. Ennen se voitiin antaa jo Suomessa ennen lähtöä. Kannattaa myös varoa, etteivät koirat tapaa irtokoiria, eikä niiden välttämättä tarvitse nuuskia ihan kaikkia kakkoja.

Viime vuonna ajoimme matkan yhdessä ystävien kanssa. Nyt suunnittelemme ajoa samojen ystävien ja lisäksi vielä yhden ystäväyhdistelmän kanssa. Yhteensä meidän mukana lähtee lomalle kahdeksan koiraa.

Odotamme jo sitä, että pääsemme Esnaan lomalle. Siellä odottaa ystävällinen ja vieraanvarainen suomalaispari meitä. Ajatus tuntuu lämpimän hyvältä. Paras todistus erinomaisuudesta on kai, että mennään uudelleen samoihin paikkoihin. Esnasta on sitä paitsi helppo lähteä kiertämään maata.