Maijalat talvimatkalla

Talvimatkailua etelä-suomen ”tunturiin”

Mukavaa ja sään suosimaa retkeilyä Etelä-Suomen laskettelumäkeen. Samaan jossa Caravan-lehti järjesti Caravan-treffit eli Sappeelle 27.–29.1. 2006. Karavaanailua, laskettelua, hiihtämistä... Mitäs muuta talvimatkailusta toivoisikaan.

Teksti: Jarmo Maijala SFC 104560, Jamppa@MaijalaRacing.net

Tyttäremme Rosa (12 v.) on innostunut laskettelusta, jota olimme jo edellisenä talvena kokeilleet kotiseuduillani Sallassa. Näin tunturin juurella kasvaneena etelän mäet on tähän asti aina sivutettu niiden vaatimattomuuden vuoksi. Myös Jere (9 v.) oli ilmaissut halun kokeilla laskettelua.

Meillä on ollut aikaisemmin puheena olisiko, meille matkailuauto mukavempi vaihtoehto vaunun sijaan. Ostaen kokeilu tulisi liian kalliiksi. Saimme ystävältäni Kutilaisen Pertiltä auton lainaan (Fiat Ducato vm. -90 2.5 litran vapaasti hengittävällä moottorilla). Auto oli siis jo kohtuullisen iäkäs, mutta kokeilemaanhan tässä oltiin menossa autoa ja eteläsuomalaista mäkeä.

Auto valmisteltiin talviajoon tarkistamalla nesteet ja asentamalla talvirenkaat ja lohkolämmitin. Sekä siistimällä ja varustaen riittävällä kaasumäärällä ja yöpymistarvikkeilla. Olihan edellisenä viikonloppuna ollut 20 asteen pakkasia.

Lapset anoivat koulusta perjantai päivän vapaaksi. Minulla olikin vapaapäivä ja Marian oli juuri aloittanut äitiysloman. Vauvan laskettuun aikaan oli vielä kuukausi aikaa, joten rohkenimme sen puolesta lähteä retkelle.

Reissuun lähdimme perjantaina puolenpäivän aikaan. Tarkotuksenamme oli yöpyä kaksi päivää Sappeen uudistetulla caravan-alueella. Ajossa auto oli riittävän äänekäs, ääntä lisäsi varmaan kesäreissussa paljon käytettyyn autoon asennetut talvirenkaat. Iän mukana tullut ovitiivisteiden kuivuminen ei tehnyt autoa yhtään hiljaisemmaksi. Moottoritiellä autoon olisi kaivannut myös hiukan lisää tehoa. Onko tottunut liika jo nykyisiin sitkeisiin pakettiautoihin. Auto ainakin minusta tuntui todelliseslta mäkitutkalta, joka haisti pienemmätkin mäet.

Netin karttapalveluista katsoimme lyhyimmän ja nopeimman reitin laskettelukeskukseen, Läyliäinen–Sappee 120 km. Valinta osoittautui kuitenkin huonoksi, viimeiset 30 kilometriä ”oikaistiin” pienempää ja liukkaampaa tietä, epävarmoina siitä olimmeko edes menossa oikeaan paikkaan. Onneksi autosta löytyi maantiekartasto, jonka avulla paikallistimme itsemme ja suunnistimme perille. Oikominenhan on onnistunutta, kun matka ei pitene enmpää kuin 30 km.

Paikalle saavuimme noin puoili kahden aikaan. Ihmettelimme ”Eihän täällä ole ketään”. Paikka aukeaa klo 14 ravintola; lipunmyynti, suksivuokraamo siis kaikki klo 14.00. No, käytimme tämän puolituntisen kävellen alueella tutustuen rinteeseen ja vaunualueeseen. Vessaa vain emme löytäneet ennen kaiken avutumista. Rinteet näyttivät hyvin hoidetuilta ja kuitenkin kohtuullisen kokoisilta ja päätinkin, että kyllä minäkin taida lasketella kokeeksi.

Klo 14 tuli ja Huippu-ravintolankin ovet aukesivat, kuten myös mahdollisuus wc:n käyttöön. Emme autossa käyttäneet auton vessaa, päästäksemme näin lyhyellä retkellä hiukan helpommalla. Lipunmyynnin luukut aukesivat ja ihmisiä oli jo tullutkin jonoksi asti paikalle. Ei muuta kuin asetuimme jonon jatkoksi, edellämme olikin kaksi karavaanaria jotka luukulta opastettiin hetkeksi sivuun kuten myös meidät. Syynä oli, että lipunmyyjä oli ensimmäistä päivää töissä eikä vielä hallinnut vaunupaikan antoa. Hissilippujen ostajien jono pieneni vartissa, jonka jälkeen saimme kaikki palvelun ja opasteet paikasta ja toimintatavoista alueella. Emme kyllä ymmärtäneet heti kaikkia. Huoltorakennuksen sähkölukon kooodi jäi ymmärtämättä ensimmäisellä kerralla ja ihmettelimmekin, kuinka huoltorakennukseen pääsisi. Suksia vuokratessa kävimme asiaa kysymässä ja ystävällisellä avustuksella asia selvisikin. Koodi oli saatu jo ilmottautuessamme.

Vaunupaikat olivat uudella alueella rinteessä, minne oli tehty tasaisia paikkoja ja sähktolpat olivat aina kahden paikan välissä. Tuntuivat ihan mukavilta. Meillä vain ei oikein meinanut auto kiivetä mäkeä ylös liukkaalla pinnalla. Otettuamme jo aika reilusti vauhtia nousu onnistui. Paikalle tullessamme olisi meidän kannattanut tulla toisesta suunnasta, niin olisimme voineet tulla alamäkeen ja näin helpommin paikoillemme.

Suksivuokraamossa oli myös ensimmäistä päivää oleva mies henkilö töissä. Saimme siitä huolimatta hyvän palvelun. Pyysin Jerelle lauhkeita suksia, kun oli ekakertalainen... Sukset, lauhkeat lampaat, sainkin minä. Sukset olivat kanteilta riittävän hyvät, mutta luisto hyvin rauhallista nuorison suksiin verraten.

Aloittelijarinne naruhisseineen oli juuri sopiva lasketteluharrastusta aloittelevan Jeren taidoille. Pienen opastuksen jälkeen Jere jäikin laskettelemaan mäkeen yksinään. Tämän jälkeen lähdin testailemaan paikan isompia mäkiä ja menin seuravaan sompahissiin kysyen, että kuinka tätä hissilippua näytetään. Yllätys olikin, että tämä kaksi kertaa pitemmän harjoittelurinteen hissi oli ilmainen. Muissa hisseissä kuitattiin kortinlukijassa oikeus nousta hissiin. Ensimmäisen laskun jälkeen isommassa mäessä Rosa saikin minut kiinni ja kertoi perherinteestä ”Tämä on tosi mukavaa”. Laskettuamme perherinteen uudestaan suunnistimme ankkurihissille ja hiukan jyrkempään mäkeen. Tämäkin mäki oli helppo, joskin selvästi vauhdikkaampi kuin perherinne. Illalla ennen kahdeksaa ankkurihissiin tuli vika ja odottelimme hissin juurella kymmenkunta minuuttia kunnes ”hiihdimme” perherinteen hissille ja laskeminen jatkui taas. Ankkurihissin vieressä oleva toinen ankkurihissi alkoi pyörimään ja se ensin pyörinyt hissi oli koko illan sammuksissa. Yllättävää oli, kun joka puolella oli rinteiden aukioloajat klo 21, mutta viimeinen nousu kaikissa hisseissä oli 20.40. Onneksi huomasimme tämän, emmekä laskeneet alas enää kellon lähestyessä viimeisen nousun aikaa.

Suksia palautettaessa Jerekin oli innostunut, lasketellut jo isompaa harjoittelurinnettä ja ilmoitti, että voisi laskea vielä seuraavanakin päivänä. Vuokraamosta saimmekin samat vehkeet vuokrattua kätevästi seuraavallekin päivälle. Pojasta olikin reteetä, kun sai viedä sukset autolle odottamaan seuraavaa päivää.

Illalla menimme uuteen huoltorakennukseen saunomaan. Sauna ja peseytymistilat olivatkin hienot ja tarkoituksenmukaiset. Ainoastaan suihkun automatiikka oli säädetty niin lyhyelle, ettei siinä paljoa ehtinyt päätä pesemään. Illasta olisi Huipulla ollut myös tanssit aikuisille, minne emme kuitenkaan jaksaneet lähteä.

Seuraavana päivänä lauantaina lapsille oli ohjelmaa leikkejä ja makeisten maistelemista. Rinteissä oli myös selvästi emnemmän väkeä. Rosa kertoi, että hiukan joutuu jonottamaan ja ankkurihississä pitää mennä pareittain. Itse menin kokeilemaan paikallista latua joka oli 2,5 km pitkä. Alku oli roimaa laskua, jopa erittäin vaativaa, latu vähälumisessa metsässä olematon. Kahden kaatumisenkin jälkeen sain pariskunnan kiinni ja juttelimmekin mäkien vaativuudesta, kunnes tulimme risteykseen. Kumpaas lähtis? Ei opasteen opastetta ja minä ryhdyin nousemaan mäkeä ylös ja pariskunta ajatteli kokeilla tasaisempaa reittiä ainakin jonkin matkaa. Mäki olikin vaativa; haarakäyntiä lähes koko mäki arviolta 1,5 km ja taas lähes mäen päällä risteys ilman opasteita. Onneksi suuntavaisto oli sinä päivänä kohdallaan. Parin sadan metrin hiihdon jälkeen olinkin lähtöpisteessä. Latu oli niin vaativa, etten lasten kanssa kyllä reitille ajatellut lähteä vaikka Jere erityisesti olisi halunnut.

Sunnuntaipäivä käveltiin ja katseltiin, ja laskettiin aivan loistavaa pulkkarinnettä, jossa oli jonain viikonloppuna mitattu jopa 40 km/h vauhteja. Mäki oli aivan loistava hiukan isommille ja ainakin päältä laskien liian kovavauhtinen aivan naperoille.

Kotiin lähtiessä päätimme mennä Pälkäneen kautta ilman oikaisuja. Kotipihassa matkaa oli tillut 125 km ja matkaikaa hiukan vähemmän.

Yhteenvetona voisin Sappeesta sanoa että: Ei ollut viimeinen kerta, kun käymme alueella. Harkitsemme myös kausipaikkaa Sappeesta.

Ai niin, emme vielä ihastuneet matkaluautoon niin paljoa että vaihtaisimme vaunua autoon.

Plussat
+ Loistavat puitteet
+ Paljon uutta
+ Hyvä kuntoiset rinteet
+ Ystävällinen palvelu kaikkialla
+ Lapset tykkäsivät
+ Siistit vaunupaikat
+ Sähköt kulutuksen mukaan
+ Soveltuu lapsille

Miinukset
- Aamulla tulleiden karavaanarien mahdollisuus leiriytyä
- Hiihtolatujen opastus
- Hiihtolatujen vaativuus
- Moottorikelkkareittien puuttuminen